voimatus - blogi sooloteoksen valmistamisesta

Ensi-ilta ja jälkitunnelmia

2008-11-01T05:43:00.000-07:00

Ensi-iltaa edeltävänä päivänä sain Helenalta sähköpostitse loistavan tarkkanäköisiä huomioita ja kysymyksiä esitettäväksi itselleni. Yritin vastata kysymyksiin läpimenossa ensi-iltapäivänä ja niiden ansiosta sain hyviä tarkennuksia soolon tilan käyttöön ja erityisesti ajalliseen dynamiikkaan. Tunsin saaneeni viime hetkestä huolimatta valtavan hyödyllisiä kokemuksesta kumpuavia vinkkejä teokseni viimeiseen hienosäätöön ja virittämiseen kohti ensi-iltaa.

Ensi-ilta meni hienosti. Onneksi olin saanut ennakkoon jo useita katsojia, joten yleisön tuleminen ei tuntunut niin jännittävältä. Esitys tuntui menevän hyvin ja väliajalla järjestetty yleisökeskustelu oli oikein onnistunut. Yleisö kommentoi aktiivisesti ja tilanteessa syntyi paljon keskustelua.

Katselin ensi-iltavideon ennen seuraavan illan esitystä. Esitys meni mielestäni valtavan hyvin, se vaikutti kokonaisuutena ajatukseltaan kirkkaalta ja teknisesti tarkalta, minkä havainnon jälkeen aloin jännittää huomattavasti enemmän kuin ennen edellisen illan esitystä.

Toinen esitys ei mennyt niin hyvin. Alun energian kerääminen ja kasvattaminen tapahtui liian nopeasti, joten en onnistunut tietyn pisteen jälkeen enää kasvattamaan omaa energiaani. Olin liian nopea, mikä söi mielestäni esityksen intensitettiä. En ole vieläkään rohjennut katsoa toisen illan esitystä videolta. Pelkään pettymyksen ja epäonnistumisen tunnetta.

Toisen esityksen väliajalle ennen duettoa olin kutsunut kollegani tanssija-koreografi Maria Kanasen keskustelemaan yleisölämpiöön kanssani mentoroinnista. Vertailimme kokemuksiamme ja kommunikoinnin muotoja. Totesimme yhdessä, että mentorin ja aktorin välille syntyvän kommunikaation onnistuminen ei välttämättä ole kiinni käytettävästä ajasta, vaan yhteisen kielen löytymisestä. Voi olla, että metodeistaan ja kommunikaatioon käytettävästä runsaasta ajasta huolimatta toisilleen entuudestaan tuntemattomammat Maria ja Jyrki Karttunen pääsevät mentorointiprosessissaan samankaltaiseen kommunikoinnin tiheyteen kuin minä ja Helena Franzén. Lyhyestä kommunikointiajasta huolimatta etunamme on ollut yhteinen kieli, jonka olimme saavuttaneet jo ennen mentorointiprosessin alkua. Viime kevään Hyper/Still -prosessin mahdollistama jatkuva vuorovaikutus ja monet taidekeskustelut toimivat meille hyvänä lanseerauksena yleisellä tasolla tälle projektille.

Jälkitunnelmia

Olen erittäin tyytyväinen luomaani elävään konseptiin. Onnistuimme Sarin ja Matiaksen kanssa hienosti kommunikoimaan toistemme kanssa esitystilanteessa ja sovittujen runkojen ja pohjarakenteiden puitteissa heittäytymään heikoille jäille, hetken mielijohteiden armoille.

On mielenkiintoista nähdä ja kokea ensi keväänä, miten esityksen henkiin herättäminen onnistuu. Uskon, että tarvitsen jälleen kymmenkunta läpimenoa päästäkseni takaisin kiinni ajallisesti ja tilallisesti rajattuun, mutta vapaaseen kehykseeni.

Jännittävän kiehtovaa teosten rakentamisessa on se tunne, että teos jossakin vaiheessa alkaa synnyttää itse itseään, rakentaa rajoja ja kehyksiä, joissa teokselle ominainen ja teokseen kuuluva aines rajautuu erilleen teokseen kuulumattomasta ja sille vieraasta aineksesta. Tässä ajatuksessa on jotain hyvin mystistä, mitä mielestäni taiteen tekemisessä on aina.

Tietoisesti tehdyt valinnat käyvät suoraa dialogia tiedostamattomien kerrosten kanssa, johon arkisella tajunnalla ei ole suoraa yhteyttä kuin hetkittäin. Taide on väylä minuuden ja oman olemassaoloni syvempiin kerroksiin ja olemassaolon laajempaan yhteyteeen, johonkin yleisinhimilliseen tai yleisoliolliseen ulottuvuuteen, joka selvästi on osa maailmassaoloamme, mutta kuitenkin muilla keinoin tavoittamattomissamme.

Oma lukunsa ovat varmasti poikkeusyksilöt, joihin en lukeudu. Heidän todellisuudessaan tällainen ulottuvuus on ehkä jatkuvasti läsnäoleva avoin kanava. Silti en halua mystifioida taiteen tekemistä, nämä asiat ovat mielestäni kiinteä osa reaalitodellisuuttamme.

***

Voimatuksen harjoitusprosessissa syntyivät seuraavat sääntöni työryhmälle ("muuntumisen ja hetkeen heittäytymisen velvoite"):

TANSSIJA

-iPodin kappaleet eivät koskaan toistu samoina (vaihdan aloituskappaletta ja laitteen toiminto on shuffle eli sekoitettu järjestys)

-saan vaihtaa kappaletta, jos se ärsyttää eli fiiliksen mukaan

-valmiit liikefrekvenssit toistuvat samaan tapaan shuffle-metodilla, ne eivät koskaan toistu samassa järjestyksessä eivätkä koskaan täysin samanlaisina

-->pyrkimys ajalliseen ja tilalliseen variaatioon

-ensimmäinen maanjäristysliiketapahtuma tulee vasta iPodin poisoton jälkeen

VALOSUUNNITTELIJA

-valon intensiteetti elää jatkuvasti fiiliksen mukaan

-valon intensiteetti kasvaa loppua kohti

-kun valotilanteesta syntyy hieno kuva, se on nopeasti vaihdettava (ei tuudittauduta kauniisiin kuviin)

ÄÄNISUUNNITTELIJA

-alun ambient vaihtuu musiikkipätkiin, kun tanssija riisuu iPodin tai kun n. 10 minuuttia alusta on kulunut

-äänen intensiteetti vaihtelee jatkuvasti fiiliksen mukaan

-viimeisen osan kappaleista ensimmäinen ja viimeinen on määrätty, muut eivät koskaan toistu samassa järjestyksessä

Ensi-iltaa kohti

2008-10-15T10:33:00.000-07:00

Torstai 16.10.

Tänään teimme valokokeilun, jossa Sarin sanoin kaikki meni huonosti. Läpimeno määritti käänteisesti valodramaturgian keskeiset kiinnekohdat. Musiikin osalta pohjakokeilu tehtiin eilen illalla rakenne on valmis, vain strippien saumat on siistimättä. Katselimme läpimenon videolta keskustellen ja määrittelimme kokonaisuuden eri osien pyrkimyksiä. Nyt meillä kaikilla on omat sääntömme, joita esitystilanteessa varioimme "fiiliksen mukaan".

Tänään sain vihdoin ensimmäiset kommentit Helenalta yhteisen viikonlopun jälkeen. Vaikka kommentit tulivat viime metreillä, uskon että niillä on ratkaiseva merkitys soolon hienosäädölle. Olen helpottunut. Helena näki alkuvaiheen peruspalikat ja pystyi nyt hienosti johtamaan kaaren pyrkimyksistäni siihen, mitä muutaman päivän takaisesta videoinnista välittyi hänelle tänään. Huomenna jatkamme vielä dialogia ennen esitystä. Soolo on nyt näitä hienoisia, mutta merkittäviä koreografisia kirkastuksia vaille esityskunnossa. Tässä teoksessa kokonaisestetiikka on avain sisältöön, ja haasteiden asettaminen on oleellista.

Huomenna on ensi-ilta!

Today I finally got first comments from Helena. Even though I got them this late, the choreography is enough open in its shape that I can take them into consideration. Mostly Helena commented on the dynamics on certain movement sequences and the lengths of the repeated parts - and keeping up with my first intentions. We´ll even continue our dialogue tomorrow.

Today´s rehearsal was a runthrough where Sari tried different things than yesterday. Sari, Matias and I watched the video and made many decisions and rules for every one of us concerning the structure and how to keep the intensity growing until the end. The piece is almost ready. I still want to do some choreographic crystallization before the performance. I hope to convey my basic ideas and manage to do it through the shape.

Tomorrow´s the day!

Keskiviikko 15.10.

Tein soolon tänään kaksi kertaa läpi. Aamun läpimenossa kokeilimme musiikkijärjestyksen vaihtelua ja uutta valotilanteiden järjestystä. Illan läpimenon katsoi kevään teoksen valosuunnittelija Tero Koivisto. Molemmat päivän läpimenot olivat melko väsyneitä omalta osaltani, mutta veivät teoksen kokonaisuutta hienosti eteenpäin.

Hi8 -nauha on yhä matkalla Helenalle ja odotan kiihkeästi hänen kommenttejaan mentoriviikonlopun jälkeisistä valinnoista ja valitsemastani lähestymistavasta yleisöön ja kokonaisuuteen.

I did two runthroughs today. In the morning we tried the changing order of music strips and a new order for the lighting situations. My co-worker for next spring, the lighting designer student Tero Koivisto, came to see the evening runthrough. For my part, both of them were a bit tired and not sharp enough for my taste. But the entity and small details of the piece went forward a lot.

Hi8 -tape is still on its way to Sweden to Helena. I´m so eager to hear her comments on the choices and approaches that I have made since the mentoring weekend three weeks ago.

Palaset loksahtelevat vähitellen

2008-10-14T12:21:00.000-07:00

Valosuunnittelija Katja Muttilainen oli katsomassa aamun ääni&valoläpimenoa ja antoi hyvän kommentin sukkien väristä ja jalkaterän liikkeiden näkymisestä. Sukat lähtivät jälleen vaihtoon, mutta nyt väri toimii. Väljän rakenteen yksityiskohdat alkavat vakiintua. Kesto on hieman pidentynyt, mutta uskon, että se on hyvä asia. Perusratkaisuni ovat saaneet monilta esikatsojilta vahvistusta ja olen hyvässä aikataulussa. Yleisö voisi jo tulla.

Illalla menimme läpi vain äänien kanssa. Matias kokeili imprompaa otetta kokonaisuuteen ja videon katsottuani muodostan siitä jonkun mielipiteen. Suvi ja Ville olivat katsomassa, ja sain heiltä jälleen kiinnostavia mielipiteitä. Olen tyytyväinen teokseen tällaisenaan ja se on onnistunut ensiaskel ensi kevään ryhmäteokselle.

Piece by piece the entity comes together. Lighting designer Katja Muttilainen came to see the morning runthrough and made a very good comment on the colour of my socks. She said, that the movement of my feet could not be seen properly -even on the white dance carpet. We found light coloured socks later in the afternoon. Matias had made a sound base that he varies during the piece and Sari does the same way with lights. I really much have become keen on this idea, and I think it works very well. I feel that the solo as it is now is a very good first step for my group piece next spring.

Loppurutistukseen valmistautumista

2008-10-13T11:54:00.000-07:00

Tuijotan videoversioita uudestaan ja uudestaan. Pohdin ja tunnustelen. Ajatukset lopun energiasta ja liikkeistä hahmottuvat. Kypsyttelen niitä lihaksissani ja kerään päätösvoimaa sekä päättäväisyyttä lopullisten valintojen edessä, vasta huomenna päästän itseni saliin ja annan höyryn muuttua liikkeiksi.

Lähetetyt DVD:t eivät taaskaan toimineet eikä mpg tiedosto auennut, joten huomenna postitan Helenalle hi8-videokasetin. Kommenttien ja vuoropuhelun tarve on valtava. Onneksi perjantaina otetut valokuvat onnistuivat hienosti välittämään teoksen ydintunnelman.

Today I have just watched the versions over and over again. I will gather my energy and urge for the final decisions. Tomorrow morning I will get to rehearsing again, and will start making the final decisions. The DVD:s did not work and I´m so much in need of comments and good conversation before setting my choices. Fortunately, the pictures succeeded in conveying the basic atmosphere of the piece and made me happy...

Lauantai 11.10.

Videoin läpimenon ja keskustelimme valoista Sarin kanssa. Par-heittimet tuntuivat hyvältä alussa. Silti tilan eriytyminen askarruttaa minua. Teoksen ja maailman välinen yhteys sekä yhteisen tilan jakaminen katsojien kanssa askarruttavat.

I videotaped the rehearsal with lights and we discussed the lighting and its dramaturgy with Sari. The PARs are working in the beginning. I´m still thinking about the connection between the piece and the rest of the world, and about sharing the space with the spectators.

Valoja, ääniä ja valokuvaus

2008-10-10T14:35:00.000-07:00

Perjantai 10.10.

Aamulla oli valokuvaus, ja tein nopean päätöksen vaatteista. Sukkien väri on vielä väärä ja koska lopulta valitsin hameen, sopivan pitkälahkeiset alushousut täytyy vielä löytää. Kuvat näyttivät onnistuneilta näyttöruudulta, vaihtoehdot valmistuvat maanantaiksi. Ari Ijäksellä on hieno ote tanssin kuvaamiseen. Toimiston Katri ja Jenni sekä harjoittelija Alex ja sivari Mikko olivat katsomassa ja kommentoivat teosta kukin omalla tavallaan. Katrin ja Jennin kommentit olivat mielenkiintoisella tavalla erilaisia. Sari oli tehnyt alustavia ehdotelmia soolon valotilanteiksi. Jatkamme valojen pohdintaa huomenna. On vaikeaa löytää valoratkaisu, jossa näyttämö ei eriydy liikaa omaksi maailmakseen. Pohdimme Sarin ja Matiaksen kanssa soolon alkua ja loppua, ja päätimme molempiin rakenteen, joita kokeilemme ensi viikolla.

Illalla Outi Yli-Viikari ja puvustusassari Elina Vättö tulivat katsomaan läpimenoa. Elina haki minulle hyvän väriset ja materiaaliltaan loistavat pitkät sukat. Outi antoi tarkkanäköisiä ja hyödyllisiä kommentteja tilankäyttöön ja lopun nostatukseen liittyen. Lopun liikejatkumot ovat yhä luonnoksen tasolla. Mielessäni on muoto, joka ei kuitenkaan ole löytänyt vielä tietään ulos. Esittämisen fokus on kerännyt useilta katsojilta erityistä huomiota -sekä positiivista että negatiivista. Mielestäni illan läpimeno onnistui hienosti. Matias oli rakentanut äänistä luonnoksen, jota kommentoin sitten kun olen nähnyt videon. Tehdessä äänimaailman rakenne tuntui periaatteessa hyvältä, mutta haluaisin jättää siihen ehkä enemmän väljyyttä. Soolon kesto tuntuu asettuvan 16 minuuttiin, ja se tuntuu riittävältä ajalta idean toteutumiselle.

I had the photographing session in the morning, so I had to make a very quick decision on the clothes. I chose a green skirt, and a shirt that I chose already on last Saturday. The duration of the piece has set at about 16 minutes. I think it´s enough for the development and growth of the basic ideas. Sari had made the first try-outs for the lights and Matias made an order for the music strips and for the intensities of the ambient part, which I will comment after seeing the video. The focus has been one common thing on which people have made comments. Both positive and negative. For me the final part is the big question still left to be discovered. We made a first decision on the absolute start and ending of the piece with Sari and Matias. We´ll try that out on Tuesday morning.

Torstai 9.10.

Koska päivät vähenevät, olen päättänyt tehdä mahdollisimman monia läpimenoja, jotta saan rakenteen rullaamaan. Loppu odottaa vielä ratkaisuaan.

Tein läpimenon aamulla ja Elina Jakowleva oli katsomassa. Sain kuulla hänen näkemyksiään heti läpimenon jälkeen. Hienosti eri ihmisten kommentit vaihtelevat, mikä on valtavan mielenkiintoista. Katselin videolta illalla läpimenon ja koin sen omalta kantiltani läpimeno oli junnaavaksi ja tasapaksuksi.

The time is slowly running out, so I have decided to do as many runthroughs as possible before next Friday. I have had people from the office and some colleagues coming to watch the runthroughs and giving me comments on what they have seen and thought. The comments have been quite different from each other as usual, but all of them have found the piece interesting that is very important to me.

Katsojia ja kommentoijia

2008-10-07T22:22:00.000-07:00

Tiistai 7.10.

Helenalle lähettämäni DVD ei ollut toiminut. Tekniikka pettää, dialogi takkuaa! Sain onneksi katsojia illan harjoituksiini. Maria Kananen kävi katsomassa ensimmäistä läpikahlaustani ja Marjo Hämäläinen toista. Sain molemmilta hyviä huomioita rakenteesta, äänimaailmasta ja puvusta sekä liikelaaduista ja -suunnista. Teos on tavallaan jo valmis, mutta täysin hiomaton. Äänimaailman rytmittäminen on erittäin hienovaraista, sitä pitää vielä työstää. Samoin viimeisen osan liikekielen nostatusvoimaa ja nostatuksen keinoja on pohdittava, ehkä koreografioitava lisää. Tutkin vanhoja videoita mahdollisten unohdettujen liikeaihioiden mukaan keräämiseksi. Jotakin puuttuu vielä.

The dvd I sent Helena, did not work. The technique is not working for the dialogue to succeed at the moment... Fortunately, I got two viewers for different runthroughs and got very useful and interesting comments on the structure, sound design, costume, movement qualities and directions. Somehow the piece is there already, still remaining unrefined and raw. We have to think very much about the sound dramaturgy with Matias (and also lights, when Sari comes again). I have to create something more choreographed to the end, something is still missing, not much, but some crucial click is waiting somewhere out there to be discovered...

Puvustuksen ja rakenteen pohdintaa

2008-10-05T07:27:00.001-07:00

Lauantai 4.10.

Puvustuksen pohdinta tuli ajankohtaiseksi, koska perjantai-aamuksi on saatu valokuvaajan kanssa sovittua yhteinen aika. Tein soolonraakileen kolme kertaa lävitse videoiden jokaisen luonnoksen. Vaihdoin jokaiseen toistokertaan uuden asun, koska halusin nähdä, miten ehdokit toimivat liikkeessä. Hain kirpputorilta muutamia vaate-ehdotuksia. Näyteikkunasta bongaamaani lyhyttä 60-luvun hametta ei enää löytynyt, mutta löysin kolme paitaehdokasta ja yhden hameen. Käytännössä hame sellaisenaan osoittautui liian kapeaksi. Hameen kanssa olisi myös oltava polvisukkien sijaan sukkahousut, joita kokeilen tiistai-illan harjoituksessa. Hameen hiekanvärisyys ja samettinen tavallisuus viehätti minua. Yksi paidoista oli hiekanvärinen neule, jonka hylkäsin liian neutraaliuden vuoksi. Kaksi paidoista olivat oranssinpunaisia, ja toinen niistä osoittautui liian lyhyeksi.

Luonnostelin ensimmäisen kerran pitempikestoisesti liikkuvan osion liikemateriaalia. Ensimmäisen version videointi meni pieleen, kun akku loppui ensimmäisen 5 minuutin jälkeen. Tietysti minusta tuntui, että ensimmäisen kerran loppuosan improilu oli toistoista paras. Muut versiot tallentuivat nauhalle. Materiaali tuntui löytävän sisäistä tempoaan tänä harjoituskertana. Unohtelin kuitenkin harmikseni minulle tärkeitä liikeosioita.

On Saturday, I had a very mechanic rehearsal. As a result, I found that a certain tempo and energy level was somehow set naturally and, furthermore, I created the movement quality and some moves for the final moving part. I did the sketch through three times in a row and tried to videotape every time (the first one was interrupted, ´cause the battery dimmed out). For every runthrough I also changed costumeproposals. I found some sand and orange coloured proposals in a second hand shop near Hällä. One crucial question is, will I choose a skirt or shorts...

I suddenly realised that I have to make the decision on the costume soon. I will have a session with the photographer Ari Ijäs on Friday morning. Also, I have to make the decision about the structure and duration of the piece to be able to rehearse it enough before the premiere.

Sunnuntai 5.10.

Katselin viikon videoinnit lävitse ja tutkiskelin liiketeemojen keskinäisiä järjestyksiä sekä tarkastelin liikkeiden ajatuksenkirkkautta. Pohdin musiikkidramaturgiaa kokeilujen perusteella sekä myös koreografian dramaturgista järjestystä. Seuraavassa harjoituksessa aion kyseenalaistaa molemmat ja kokeilla vaihtoehtoja.

I watched through every videotape that I took last week. I started to have feelings and opinions on the structure and the lengths of different sequences and also I got some ideas on the music. Next time on Tuesday I´m going to questionize the beginning and the sound dramaturgy and try different things...

Valo- ja äänisuunnittelija mukaan

2008-10-02T10:28:00.000-07:00

Tiistai 30.9.

Valosuunnittelija Sari Mayer tuli katsomaan ensimmäisen kerran, kun harjoittelin. Ennen näyttöä kerroin ajatukseni kokonaisuuden rakennehahmotelmasta suullisesti ja piirtäen. Soolossa on kolme suurempaa jaksoa ja pari väliosaa: 1. polveileva kuljeskelu pystyasennossa ja lattiatasossa 2. staattinen kerääminen 3. dynaaminen laajasti tilassa liikkuva. Väliosina voin pitää sahaavaa jaksoa ja staattisempaa jaksoa ennen laajasti liikkuvaa osaa. Tein sooloni raakilekokonaisuuden harjoitussalissa läpi markkeeraten lopun liikkuvan osuuden muutamalla liikkeellä. Sari luonnosteli joitakin valoehdotuksia ja päätimme kokeilla niitä ensi viikon alkupuolella. Pyysin Saria kommentoimaan blogitekstejäni omilla ajatuksillaan.

Viikonlopun jälkeen olen alkanut tarkkailla luonnosten kestoa. Sarille näytetty kerta kesti n. 12 minuuttia. Ensimmäinen läpikahlausluonnos sunnuntaina kesti 18 minuuttia, jonka arvioin soolon ihannekestoksi. Silloin maltan antaa riittävästi aikaa rauhallisille sekä lattiatasossa liikkuville jaksoille. Toinen luonnos sunnuntaina kesti vain 10 minuuttia ja se tuntui liian lyhyeltä ajalta. Tietynlainen kiihdyttämisen taipumus tulee nostatuksen tavoittelusta, mutta johtaa helposti vastavoimien tutkailun tunnelmien ohittamiseen. En videoinut tätä harjoitusta.

Sari watched my rehearsal for the first time and we talked about the possible changes in the lighting. I presented my ideas of the shifting intensity and the varying of order and disorder in the shape of the projections. Sari draw some sketches that came into her mind while talking and after seeing the runthrough. The duration of today´s showing was about 12 minutes. I still regard the 18 minutes of last Sunday as an ideal one. I didn´t tape today´s rehearsal.

Torstai 2.10.

Äänisuunnittelija Matias sai harjoituksen aluksi suullisen selvityksen rakenneluonnoksesta. Sen jälkeen pyysin hänet näkemättä mitään rakennepiirrokseni ja ohjeitteni pohjalta improvisoimaan ensin ambientia oman ipod-kuunteluni kanssa, sitten ambientin ja musiikkikaistaleiden vuorottelua ja lopuksi musiikkistrippien vuorottelua liikkeisiini reagoiden. Tämän päivän skissi kesti 12 minuuttia, olin aivan liian nopea jälleen. Taisin unohtaa muutaman liikejaksonkin kokonaan. Mutta tänään tein ensimmäisen kerran liikkuville liikejaksoille pitempikestoisen kokeilun. Kokeilu tuotti heti uuden idean: reagoin vaihtuviin musiikkeihin tauoilla. Dynaamisesti laajasti liikkuva osuus onkin taukojen jakama, jolloin vuoropuhelu äänen kanssa muodostaa nostatuksen hengitysliikkeen. Videoin harjoituksen.

Kun olen katsonut tämänpäiväisen läpiluonnoksen videolta, teen itselleni sääntöjä liikejaksojen toistumisen määrästä ja minimikestosta. Sen jälkeen toivon, että kesto alkaa asettua lähemmäs 20 minuuttia. Harjoittelen seuraavan kerran lauantaina, ja yritän jaksaa silloin tehdä päätökset dynaamisen jakson liikkeistä.

Matias saw the sketch today. In addition to that, I asked him to improvise right away -before seeing any of my movements and only following the structure that I told him - the changes of the sound scenery. For the first time, I also made a suggestion for myself of the movements for the final part of the piece. While rehearsing it with the music I sensed a very good dialogue between my moving and pausing with the musical strips changing. I think that was a very important finding for the choreographic development in the final. The duration was still only 12 minutes. I was once again all too fast. After watching today´s rehearsal I´m going to decide the minimum length of the movement sequences and the amount of their repetition.

Mentoriviikonloppu

2008-09-28T12:19:00.000-07:00

Helena Franzén saapui Suomeen perjantaina ja viikonlopun aikana meillä oli kaksi harjoitussessiota ja useita keskusteluhetkiä soolon teemoista, rakenteesta ja visuaalisuudesta. Lauantaina esittelin Helenalle soolon liiketeemat Hällän harjoitussalissa hyvin kuivassa muodossa. Sunnuntaina tein näyttämöllä ensimmäisen luonnoksen teoksen kaaresta ilman lopun liikenostatusta, kuitenkin luonnostellen muutamilla liikkeillä hahmotelman lopusta.

Ensi viikolla teen ehdotuksen koko rakenteesta ja keskityn lopun liikenostatuksen rakentamiseen. Lisäksi palaveeraan ääni- ja valosuunnittelijan kanssa teoksen äänellisestä ja visuaalisesta toteutuksesta sekä teen päätöksen esiintymisasusta. Dialogi Helenan kanssa jatkuu maililla ja dvd-lähetyksien välityksellä.

Soolo itselle on vaikea laji ja riittämättömyyden tunne väijyy jatkuvasti olkapäillä. Omaan visioon luottaminen on välillä vaikeaa. Helenalta sain kuitenkin potkua näihin teemoihin tyytymiselle ja soolon viimeistelyn aloittamiselle.

HF came to Finland on Friday evening and during the weekend we had two studio sessions and many conversations on the themes, structure and visual details of the solo piece. On Saturday I presented the movement themes to Helena, very dry and without adding any emotional or other stuff to it. On Sunday I presented a sketch of the piece without a proper ending, but still presenting an idea of the ending. Helena encouraged me a lot in concentrating on the movement themes that I have already created and getting into the timing and spatial dimensions of the themes. Creating a solo piece for yourself is a very special form of choreography and in Helena´s opinion it´s important to think it as a gift to oneself. That is a very good guideline in getting further with the material.

Next week, I´m going to decide the structure of the themes and concentrate on the timing of the movement actions. Also, I´m going to show the material to sound and lighting designers Matias and Sari, and discuss the visual and sound dramaturgy with them. Then I´ll have to find a costume, or stick to my first sketch of it. The dialogue between Helena and I will continue through e-mail and dvd from today on.

The weekend showed once more that a solo for yourself is maybe the hardest form of choreography and also that trusting your original vision is sometimes very hard. HF encouraged me a lot in trusting it.

Ei palautetta

2008-09-24T23:52:00.000-07:00

Tekniikka auttaa ja estää. Lähettämäni DVD ei ollut toiminut, joten eilinen puhelinpalaveri meni mönkään. Onneksi Helena saapuu perjantaina ja pääsemme aloittamaan dialogin face-to-face.

Fokukseni on intensiivisesti teoksen liikekielessä ja sen laatujen merkityksiä luovassa maisemassa. Tarkastelen merkityksiä tässä vaiheessa vain omasta näkökulmastani. Liikekielen on oltava minulle merkityksellistä. Haluan jokaisen liikkeen tai liiketapahtuman avaavan sisäistä maailmaani.

Videoin eilen toissapäivänä harjoittelemiani teemoja. Toiveikkuuteni pysyy yllä, sillä materiaalia, toisistaan erillisiä teemanpätkiä, alkaa olla ihan mukavasti. On hienoa päästä kuulemaan kommentteja niistä ajatuksista, joita liikkeeisiini olen ladannut.

Eilen oli teoksen ensimmäinen tuotantopalaveri. Yritin pukea sanoiksi tämänhetkistä prosessiani ja sitä millaista maailmaa olen luomassa: ei konkreettista, sisätilaa, viipaloitua, ristivalotettua, useita näkökulmia. Lopputulos ei välttämättä ole tämänkaltainen. Hienointa on se, että lopputulos yllättää aina. Haluan, että teos muotoaa oman muotonsa prosessin kuluessa.

Hyvä harjoitus

2008-09-22T11:26:00.000-07:00

Tänään tarkoitukseni oli hioa Helenalle lähettämääni materiaalia, mutta päädyinkin tuottamaan dynaamisempia liikejaksoja ja pitempiä jatkumoja. Yhdistelin torstain lyhyitä fragmentteja muutamiin niistä. Uutena materiaalina, tosin kesän improista tuttuna teemana, kiersin ympyrää ja lakosin maahan eri tavoin, dynaamisesti ja takaisin seisomaan tieni löytäen.

Tein hyviä ja käyttökelpoisia löytöjä: 1.Löysin itselleni epätyypillisen, uuden tavan astua kävellessä. 2. Löysin kehittyvän tasapainoasennon, jossa toinen käsi kiipeä alas jalkaa pitkin, samalla kun toinen jalka nousee sivulle. 3. Löysin maanjäristys-istumisen (, joka itse asiassa taitaa olla vanha tuttu 9 vuotta sitten tekemästäni Lasiyö-teoksesta)

Päivän liikejatkumot koostuivat kolmesta teemasta: 1. ympärikävely ja kävelystä purkautuvat äkkinäiset ilmaa veistävät liikkeet, jotka johtavat kaatumaan lattialle , maanjäristys-istumiseen ja nopeasti muutaman käänteen kautta ylös. Kaksi eri versiota samasta teemasta. 2. kääntyilevä kävely, joka johtaa istumaan ja konttaamaan lattialle (sääret ilmassa) sekä jälleen istumakiemuroiden ja painonsiirtojen kautta ylös seisomaan. 3. Lantio eteen vietynä jalkojen täristäminen ja erilaiset ylävartalon kulmat sekä käsien suhde tapahtumaan.

Kiemura ja koukero tuntuvat tärkeiltä. Ornamentti. Art nouveau.

Sivuhuomio: Huomaan purkavani raivoa, vaikka viime viikolla olin kiinnostunut purkamattoman jännitteen ylläpitämisestä. Jännite voi kasvaessaankin purkautua tyhjenemättä. Liikejatkumoiden dynamiikka pohdituttaa... Käytin raivon tunnelman nostattajana kiihkeätempoisia ja vahvalatinkisia rytmisiä biisejä punkista break beatiin. Harjoituksen jälkeen olin pitkään täynnä raivoa, joka purkautui tahattomasti myös ympäristööni.

Illalla katsoin videolta Helenalle lähteneet matskut ja olin positiivisesti yllättynyt: jokainen niistä oli ihan toimivaa raakilemateriaalia. Kehittelyä vailla. Pätkiä oli 9, joista lyhimmät olivat 14 sekuntia ja pisimmät vähän vajaat 2 minuuttia. Rohkaistuin ja innostuin.

Torstai 18.9.

2008-09-21T09:05:00.000-07:00

Torstaina oli ensimmäisen dvd-lähetyksen kuvausdeadline. Lähtökohta videoinnille oli surkea. Olin järjettömän väsynyt ja videoin liikejaksoja Hällän aulassa, johon kantautui viereisen anniskeluravintolan ulkona tupakoivien asiakkaiden möykkää tämän tästä.

Kaiken lisäksi valtava itsekritiikin alto vyöryi ylitseni joka otoksella. Jälki oli sen näköistä.

Työskentelin hyvin lyhyiden liikesarjojen parissa. Yritin tehdä päätöksiä improaihioiden liiketeemoista videointia varten. En ollut tyytyväinen enää mihinkään. Pakotin itseni päätöksiin ja videoin kaiken Helenalle "raakana".

Koin, että en ole päässyt puusta pitkään koko sooloni kanssa. Lyhyitä, raakoja fragmentteja kertyi noin 10 minuuttia. Maanantaina siirryn työstämään näitä fragmentteja eteenpäin ja myös liittämään niitä toisiinsa tai mahdolliseen uuteen materiaaliin. Aion käydä läpi aiemmat improvideot kriittisin silmin ja kehittää kiinnostavista aihioista liikkeellisiä jatkumoja, lyhyitä kohtauksia.

Heikkouden ja voiman välinen tasapaino askarruttaa. Jotta voi nostattaa voimaa on näytettävä heikkous. Miten se näkyy kuvatussa materiaalissa? Entä raivo?

tiistai 16.9.

2008-09-16T11:43:00.000-07:00

Tämän aamuinen harjoitus oli lyhyt ja väsynyt. En jaksanut tutkia jännitteisyyden kannattelemista laajasti tilassa liikkuen. Keskityin jälleen yksittäisten lyhyiden liiketeemojen tutkiskeluun. En palannut samoihin aiheisiin kuin edellisessä harjoituksessa. Kehittelin erilaisia itseni ympäri pyörähdyksiä eri tasoissa. Yhdessä oli "flamenco"vaikutteita ja toinen kulki lattiatasossa. Kolmas oli hieman horror-tyyppinen. Nämä kolme kuitenkin päätin valita kehiteltäväksi. Löysin myös muutaman uuden liiketeeman: piirsin rajan jalkaterieni ympärille ja nousin lattiatasosta ylös jalkaterieni yli itseäni kannatellen. (Kuinka riittämättömiä sanat ovatkaan!)

En videoinut vielä mitään materiaalia. Etenen vapaan liiketutkiskelun ja -pohdiskelun metodilla huomennakin. Torstaina nauhoitan Helenalle ensimmäisen videolähetyksen, jossa selvästikin esittelen tulevan soolon liiketeemojen luonnoksia.

Myöhemmin on tutkittava ja pohdittava raivon staattisia ja räjähtävän jännitteisiä ulottuvuuksia. Ja itsensä puolustamista.

Vihdoin takaisin soolon äärelle

2008-09-15T01:29:00.000-07:00

Perjantaina sain vihdoin itseni saliin takaisin. Nyt pitäisi alkaa tehdä järjestelmällisesti päätöksiä, jotta saisin aikaan materiaalia, jota muokata ja lähettää Helenalle vihdoin kommentoitavaksi. Tutkiskelin liikemaastoa, joka avautui tällä kertaa päällimmäiseksi. Syntyi uusia liiketeemoja: huohotuksellinen ylävartalon liike, jännitteinen kehonosien eri suuntiin kurottaminen, naiselliset vääntyneet asennot. Sitten palasin siihen ainoaan liikesekvenssiin, jonka sain elokuun lopussa puristettua kokoon. Sisään pakattu raivo synnyttää jännitteisiä liikkeitä, jotka näyttäytyvät voiman demonstraatioina. Miten säilyttää samanlainen jännitteisyys, kun liike alkaa purkautua ilman että jännite tyhjenee? Seuraavan harjoituskerran kysymys...

Aikataulu alkaa puristua ympärilleni yhtäkkiä hyvin tiiviisti. 9 harjoituskertaa ennen kuin Helena tulee katsomaan ja kommentoimaan, mitä olen saanut aikaan. 5 viikkoa ensi-iltaan ja optimaalisesti yhteensä 27 harjoituskertaa ennen sitä (jos kaikki päivät toteutuvat suunnitellusti ja pysyn voimissani). Tämä on aina tällaista. Ensimmäiset palaverit Sarin ja Matiaksen kanssa vasta tulossa.

Aivan alussa

2008-08-23T01:32:00.000-07:00

Rakennan sooloa itselleni. Olen kehinyt soolon sisältöä kokoon muutamia vuosia. Valmistellut ja pureskellut sen teemaa. Kuvitellut ja kokeillut liikkeitä.

Soolo itselle on vaikeimpia koreografioimisen muotoja, minkä vuoksi olen päättänyt työstää teosta keskustellen kokeneemman kollegan kanssa. Pyysin teoksen mentoriksi, keskustelukumppaniksi ja haastajaksi opiskeluaikaisen ystävän ja kollegan Helena Franzénin, joka on lupautunut kommentoimaan ja seuraamaan teoksen syntymistä.

Soolossa on kyse patoutuneen raivon kanavoimisesta omaksi voimaksi. Sen alkupisteessä olen raivon ytimessä, pohtimassa omaa elämääni ja kiistatonta oikeuttani olla juuri se ihminen, joksi olen kokemuksieni, tekojeni ja luonteeni törmäyksien seurauksena muodostunut.

Muutamista kesäisistä improista on jäänyt muistoja lihaksiin, kuvia ja tunnelmia mieleen. Musikaalin ensi-ilta on tullut tielle, vienyt voimat. En ole jaksanut kammeta itseäni saliin jatkamaan siitä mihin viimeksi jäin. Käymisvaihe on pitkittynyt.

Voimatus on samalla alkua ensi kevään tulevalle teokselle, jonka suunnittelu on käynnistynyt kesän aikana valosuunnittelija Tero Koiviston kanssa. Ryhmäbiisin työnimeksi on muotoutunut LOADED. [Englanninkieliseksi tuskin nimeä jätän, koska moneen suuntaan vaikuttavan idealismini vuoksi preferoin (!) suomen kieltä teosten nimissä.]

Kaksi viikkoa sitten videoin yhden improilun pätkän, jossa vedin yhteen kesän improjen muistoja ja tunnelmia. Improsession teemaksi muodostui tällä kertaa tilan haltuunotto. Tilan haltuunotto on tulevassa ryhmäteoksessa paljon keskeisemmässä roolissa kuin soolossa. Vain osa videolle taltioituneesta materiaalista liittyy soolooni. Alitajunta tuottaa jo materiaalia ryhmäteokseenkin

YKSI ALKU

Miten voisin muuttaa elämän osajaon,

oman kirvelevän historiani?

Kysyn vastaan.

Juuri tähän paikkaan elämä minut pakotti.

Sen tarkoituksella ei väliä.

Elämä on. Minä olen.

Kiistattomalla yksinoikeudella

juurista omaan suuntaani

murtautuneena:

tämä tässä tällainen.