Kaiken lisäksi valtava itsekritiikin alto vyöryi ylitseni joka otoksella. Jälki oli sen näköistä.
Työskentelin hyvin lyhyiden liikesarjojen parissa. Yritin tehdä päätöksiä improaihioiden liiketeemoista videointia varten. En ollut tyytyväinen enää mihinkään. Pakotin itseni päätöksiin ja videoin kaiken Helenalle "raakana".
Koin, että en ole päässyt puusta pitkään koko sooloni kanssa. Lyhyitä, raakoja fragmentteja kertyi noin 10 minuuttia. Maanantaina siirryn työstämään näitä fragmentteja eteenpäin ja myös liittämään niitä toisiinsa tai mahdolliseen uuteen materiaaliin. Aion käydä läpi aiemmat improvideot kriittisin silmin ja kehittää kiinnostavista aihioista liikkeellisiä jatkumoja, lyhyitä kohtauksia.
Heikkouden ja voiman välinen tasapaino askarruttaa. Jotta voi nostattaa voimaa on näytettävä heikkous. Miten se näkyy kuvatussa materiaalissa? Entä raivo?

0 kommenttia:
Lähetä kommentti