Mentoriviikonloppu

Helena Franzén saapui Suomeen perjantaina ja viikonlopun aikana meillä oli kaksi harjoitussessiota ja useita keskusteluhetkiä soolon teemoista, rakenteesta ja visuaalisuudesta. Lauantaina esittelin Helenalle soolon liiketeemat Hällän harjoitussalissa hyvin kuivassa muodossa. Sunnuntaina tein näyttämöllä ensimmäisen luonnoksen teoksen kaaresta ilman lopun liikenostatusta, kuitenkin luonnostellen muutamilla liikkeillä hahmotelman lopusta.

Ensi viikolla teen ehdotuksen koko rakenteesta ja keskityn lopun liikenostatuksen rakentamiseen. Lisäksi palaveeraan ääni- ja valosuunnittelijan kanssa teoksen äänellisestä ja visuaalisesta toteutuksesta sekä teen päätöksen esiintymisasusta. Dialogi Helenan kanssa jatkuu maililla ja dvd-lähetyksien välityksellä. 

Soolo itselle on vaikea laji ja riittämättömyyden tunne väijyy jatkuvasti olkapäillä. Omaan visioon luottaminen on välillä vaikeaa. Helenalta sain kuitenkin potkua näihin teemoihin tyytymiselle ja soolon viimeistelyn aloittamiselle.

HF came to Finland on Friday evening and during the weekend we had two studio sessions and many conversations on the themes, structure and visual details of the solo piece. On Saturday I presented the movement themes to Helena, very dry and without adding any emotional or other stuff to it. On Sunday I presented a sketch of the piece without a proper ending, but still presenting an idea of the ending.  Helena encouraged me a lot in concentrating on the movement themes that I have already created and getting into the timing and spatial dimensions of the themes. Creating a solo piece for yourself is a very special form of choreography and in Helena´s opinion it´s important to think it as a gift to oneself. That is a very good guideline in getting further with the material.

Next week, I´m going to decide the structure of the themes and concentrate on the timing of the movement actions. Also, I´m going to show the material to sound and lighting designers Matias and Sari, and discuss the visual and sound dramaturgy with them. Then I´ll have to find a costume, or stick to my first sketch of it. The dialogue between Helena and I will continue through e-mail and dvd from today on. 

The weekend showed once more that a solo for yourself is maybe the hardest form of choreography and also that trusting your original vision is sometimes very hard. HF encouraged me a lot in trusting it.

Ei palautetta

Tekniikka auttaa ja estää. Lähettämäni DVD ei ollut toiminut, joten eilinen puhelinpalaveri meni mönkään. Onneksi Helena saapuu perjantaina ja pääsemme aloittamaan dialogin face-to-face. 

Fokukseni on intensiivisesti teoksen liikekielessä ja sen laatujen merkityksiä luovassa maisemassa. Tarkastelen merkityksiä tässä vaiheessa vain omasta näkökulmastani. Liikekielen on oltava minulle merkityksellistä. Haluan jokaisen liikkeen tai liiketapahtuman avaavan sisäistä maailmaani. 

Videoin eilen toissapäivänä harjoittelemiani teemoja. Toiveikkuuteni pysyy yllä, sillä materiaalia, toisistaan erillisiä teemanpätkiä, alkaa olla ihan mukavasti. On hienoa päästä kuulemaan kommentteja niistä ajatuksista, joita liikkeeisiini olen ladannut. 

Eilen oli teoksen ensimmäinen tuotantopalaveri. Yritin pukea sanoiksi tämänhetkistä prosessiani ja sitä millaista maailmaa olen luomassa: ei konkreettista, sisätilaa, viipaloitua, ristivalotettua, useita näkökulmia. Lopputulos ei välttämättä ole tämänkaltainen. Hienointa on se, että lopputulos yllättää aina. Haluan, että teos muotoaa oman muotonsa prosessin kuluessa.

Hyvä harjoitus

Tänään tarkoitukseni oli hioa Helenalle lähettämääni materiaalia, mutta päädyinkin tuottamaan dynaamisempia liikejaksoja ja pitempiä jatkumoja. Yhdistelin torstain lyhyitä fragmentteja muutamiin niistä. Uutena materiaalina, tosin kesän improista tuttuna teemana, kiersin ympyrää ja lakosin maahan eri tavoin, dynaamisesti ja takaisin seisomaan tieni löytäen. 

Tein hyviä ja käyttökelpoisia löytöjä: 1.Löysin itselleni epätyypillisen, uuden tavan astua kävellessä. 2. Löysin kehittyvän tasapainoasennon, jossa toinen käsi kiipeä alas jalkaa pitkin, samalla kun toinen jalka nousee sivulle. 3. Löysin maanjäristys-istumisen (, joka itse asiassa taitaa olla vanha tuttu 9 vuotta sitten tekemästäni Lasiyö-teoksesta)

Päivän liikejatkumot koostuivat kolmesta teemasta: 1. ympärikävely ja kävelystä purkautuvat äkkinäiset ilmaa veistävät liikkeet, jotka johtavat kaatumaan lattialle , maanjäristys-istumiseen ja nopeasti muutaman käänteen kautta ylös. Kaksi eri versiota samasta teemasta. 2. kääntyilevä kävely, joka johtaa istumaan ja konttaamaan lattialle (sääret ilmassa) sekä jälleen istumakiemuroiden ja painonsiirtojen kautta ylös seisomaan. 3. Lantio eteen vietynä jalkojen täristäminen ja erilaiset ylävartalon kulmat sekä käsien suhde tapahtumaan.

Kiemura ja koukero tuntuvat tärkeiltä. Ornamentti. Art nouveau.

Sivuhuomio: Huomaan purkavani raivoa, vaikka viime viikolla olin kiinnostunut purkamattoman jännitteen ylläpitämisestä. Jännite voi kasvaessaankin purkautua tyhjenemättä. Liikejatkumoiden dynamiikka pohdituttaa... Käytin raivon tunnelman nostattajana kiihkeätempoisia ja vahvalatinkisia rytmisiä biisejä punkista break beatiin. Harjoituksen jälkeen olin pitkään täynnä raivoa, joka purkautui tahattomasti myös ympäristööni.

Illalla katsoin videolta Helenalle lähteneet matskut ja olin positiivisesti yllättynyt: jokainen niistä oli ihan toimivaa raakilemateriaalia. Kehittelyä vailla. Pätkiä oli 9, joista lyhimmät olivat 14 sekuntia ja pisimmät vähän vajaat 2 minuuttia. Rohkaistuin ja innostuin.

Torstai 18.9.

Torstaina oli ensimmäisen dvd-lähetyksen kuvausdeadline. Lähtökohta videoinnille oli surkea. Olin järjettömän väsynyt ja videoin liikejaksoja Hällän aulassa, johon kantautui viereisen anniskeluravintolan ulkona tupakoivien asiakkaiden möykkää tämän tästä. 

Kaiken lisäksi valtava itsekritiikin alto vyöryi ylitseni joka otoksella. Jälki oli sen näköistä.

Työskentelin hyvin lyhyiden liikesarjojen parissa. Yritin tehdä päätöksiä improaihioiden liiketeemoista videointia varten. En ollut tyytyväinen enää mihinkään. Pakotin itseni päätöksiin ja videoin kaiken Helenalle "raakana". 

Koin, että en ole päässyt puusta pitkään koko sooloni kanssa. Lyhyitä, raakoja fragmentteja kertyi noin 10 minuuttia. Maanantaina siirryn työstämään näitä fragmentteja eteenpäin ja  myös liittämään niitä toisiinsa tai mahdolliseen uuteen materiaaliin. Aion käydä läpi aiemmat improvideot kriittisin silmin ja kehittää kiinnostavista aihioista liikkeellisiä jatkumoja, lyhyitä kohtauksia.

Heikkouden ja voiman välinen tasapaino askarruttaa. Jotta voi nostattaa voimaa on näytettävä heikkous. Miten se näkyy kuvatussa materiaalissa? Entä raivo?

tiistai 16.9.

Tämän aamuinen harjoitus oli lyhyt ja väsynyt. En jaksanut tutkia jännitteisyyden kannattelemista laajasti tilassa liikkuen. Keskityin jälleen yksittäisten lyhyiden liiketeemojen tutkiskeluun. En palannut samoihin aiheisiin kuin edellisessä harjoituksessa. Kehittelin erilaisia itseni ympäri pyörähdyksiä eri tasoissa. Yhdessä oli "flamenco"vaikutteita ja toinen kulki lattiatasossa. Kolmas oli hieman horror-tyyppinen. Nämä kolme kuitenkin päätin valita kehiteltäväksi. Löysin myös muutaman uuden liiketeeman: piirsin rajan jalkaterieni ympärille ja nousin lattiatasosta ylös jalkaterieni yli itseäni kannatellen. (Kuinka riittämättömiä sanat ovatkaan!)

En videoinut vielä mitään materiaalia. Etenen vapaan liiketutkiskelun ja -pohdiskelun metodilla  huomennakin. Torstaina nauhoitan Helenalle ensimmäisen videolähetyksen, jossa selvästikin esittelen tulevan soolon liiketeemojen luonnoksia.

Myöhemmin on tutkittava ja pohdittava raivon staattisia ja räjähtävän jännitteisiä ulottuvuuksia. Ja itsensä puolustamista.

Vihdoin takaisin soolon äärelle

Perjantaina sain vihdoin itseni saliin takaisin. Nyt pitäisi alkaa tehdä järjestelmällisesti päätöksiä, jotta saisin aikaan materiaalia, jota muokata ja lähettää Helenalle vihdoin kommentoitavaksi. Tutkiskelin liikemaastoa, joka avautui tällä kertaa päällimmäiseksi. Syntyi uusia liiketeemoja: huohotuksellinen ylävartalon liike, jännitteinen kehonosien eri suuntiin kurottaminen, naiselliset vääntyneet asennot. Sitten palasin siihen ainoaan liikesekvenssiin, jonka sain elokuun lopussa puristettua kokoon. Sisään pakattu raivo synnyttää jännitteisiä liikkeitä, jotka näyttäytyvät voiman demonstraatioina. Miten säilyttää samanlainen jännitteisyys, kun liike alkaa purkautua ilman että jännite tyhjenee? Seuraavan harjoituskerran kysymys...

Aikataulu alkaa puristua ympärilleni yhtäkkiä hyvin tiiviisti. 9 harjoituskertaa ennen kuin Helena tulee katsomaan ja kommentoimaan, mitä olen saanut aikaan. 5 viikkoa ensi-iltaan ja optimaalisesti yhteensä 27 harjoituskertaa ennen sitä (jos kaikki päivät toteutuvat suunnitellusti ja pysyn voimissani). Tämä on aina tällaista. Ensimmäiset palaverit Sarin ja Matiaksen kanssa vasta tulossa.